Tuomas, punkkua !

Eli vihdoin turvallisesti kotona. Oli muuten elämäni mahtavin viikonloppu, enkä tähän tekstiin pysty millään tavalla sisäistämään tätä fiilinkiä nyt tai varsinkaan sitä fiilinkiä siellä mutta kerron nyt kaikista kommelluksista ja muusta sellasesta.

Eli perjantaina koulusta lähdin yhdeltä suoraan kohti rautatieasemaa, tosin hesen kautta poiketen josta en edes ostanu viittä ateriaa mistä maksoin yli kolmekymppiä! Mikä määrä hesemättöä! Ei edes muita heses olijoita naurattanu ku tällänen teinityttö hakee pikkusen ruokaa, vitsailinki siin et ei tarvi varmaan kysyä et syönkö täällä vai otanko mukaan :DD

No junassa sitten tietysti onnistuttiin kaatamaan ne kaikki juomat lattialle ja monta minuuttia luutattiin lattioita pempat pystyssä, ei ees saatu katseita, ei. Junamatka oli niiiin väsyneen hysteerinen et nähtiin jo kauhukuvia ettei päästä ees Tampereelle, saati sitten Helsinkiin!

Kuitenkin, ku ihmeen kaupalla rullattiin junalla siitä Hartwall Areenan (lue: tonnikalapurkin) ohi ja jäätiin Pasilan asemalla pois. Tehtiin hyvät suunnitelmat, Venla ja Roope ottaa vaan kevyet kantamukset ja juoksee sinne jonolle pitämään meille paikkaa, ja minä, Virpi ja Aada tultais sitten perästä kaikkien kantamuksien kanssa. NO nämä kaks lähti juoksemaan ja me sitten perässä kävelemään Areenaa kohti. Ei missään näkynyt meidän juoksijoita, kunnes kuulu hermoton nauru ja nämä kaks oli tietenkin lähteny kirmaamaan ihan väärään suuntaan isoista opastuskylteistä huolimatta!! :D No ne juoksi meidän ohi ja oli siellä jonossa sitten huimat pari minuuttia ennen meitä, oliko tässä siis mitään järkeä, eipä oikeastaan. Paikalla oli tällöin jokunen 30-40 fania. Ensimmäiset oli tullu jo torstaina paikalle. No pistettiin teltta pystyy (eli siis solmittiin pressuja yhteen ja tehtiin joku sateensuojasydeemi) Yöstä ei sitten sen enempää, väsynyttä jutskailua meidän yksiössä, läntinen siipi oli hieman vetoisa ja itäsiivessä nukuttiin asfaltilla mutta muuten kaikki mukavuudet kohdallaan. Itse nukuin puolet yöstä avokaton alla, telttamme romahti siis siinä kolmen aikaan tuurillamme.

Viiden aikaan ei pystynyt enää nukkumaan, ihanien kälättävien ranskiksien vuoksi, nää patonkiperseet ei ilmeisesti käsittänyt et kello on tosiaan viisi, ja ihmiset voisivat ehkä tykätä nukkua...

Heräiltiin siinä auringon noustessa, kellon ajasta ei oo mitään käsitystä. Lähdettiin Ventun kaa pesemään hiuksia julkisen vessan lavuaariin :D Kokemus sekin...

Purettiin meidän yksiö ja alettiin pikkuhiljaa suunnitella stragedioita miten saatas mahd. hyvät paikat. Ei siis tässä vaiheessa edes kuviteltu saavamme eturivipaikkoja.

Jonossa sitten oli kaikennäköstä riitaa ranskalaisten ja saksalaistenki kanssa, näillä on vähän eri näkemys tästä jonottamisesta.. Ranskalaisten kuitenkin alettua raiskaamaan Nw-biisejä ovelasti siirryttiin heidän paikalleen jonossa. Tämä oli kuitenkin ihan oikeutettua, oltiinhan me jonotettu yli kymmenen tuntia ranskiksia pidempään.

Portit avattiin, kirmailtiin Areenaa ympäri Venla siellä ensimmäisten neljän joukossa. Saatiin siis maailman mahtavimmat paikat, eli eturivistä Tuomaksen edestä. Näistä kaikki vois antaa vaikka henkensä.

Apot soitti uskomattoman hyvin, eka kerta kun kuulin livenä :) Oli muuten hupaisaa näiden soittaessa Porilaisten marssia, kaikki tais kyllä tajuta mistä meikäpojat on kotosin :D Hervoton rämyäminen! Tauot vaikutti iha hitsin lyhyiltä, sain hermoromahduksen Nw:n tullessa lavalle! En ollut ainoa silti...
Keikka oli M-A-H-T-A-V-A! Settilista ihan unelma, ja show, pyrot, kaikki... Ei voi ikinä mitään tällästä enää kokea! Keikan jälkeen seikkailtiin vielä autoille ja päästiin Tuomaksen jutuille, saatiin tietty nimmarit sun muut, mut valitettavasti ei keritty muitten luoksi. No olihan Tuomas nyt tää tärkein :)

Kuvia ei nyt valitettavasti oo näyttää, paikalla oli ehdoton kuvauskielto. Toivotaan nyt että sieltä ilmestyis jonkunmoine DVD, järkkärit vinkkas et joku pätkä sieltä ainaki taltioitiin :)